Olen tässä viime aikoina taas pohtinut kaikenlaista ja siksi olenkin ollut hiljainen, kiukkuinen ja surullinenkin välillä. Se on kamalaa kun on aikaa miettiä vaikka mitä ja sitä sitten mietitään koko ajan. Välillä olen muutaman tunnin keskellä yötäkin hereillä kun asiat pyörii päässä. Olen ajatellut että se helpottaa sitten kun aloitan työt tammikuussa. Toivon ainakin niin.
Yksi asia jota olen hyvinkin paljon pohtinut on joulu.
Minä olen pienestä saakka ollut hyvin joulu ihminen, en niinkään niitä paketteja rakasta (vaikka on ne nyt ihan kivoja, mutta ei tärkeitä) vaan sitä rauhallista tunnelmaa, lauluja ja koristeita ja leivonnaisia joita vaan jouluna tehdään. Jos jonkun ajan saisi takaisin haluaisin lapsuusjoulun, sen tuoksun ja tunnelman mikä silloin oli. Muistan kun aattoaamuna tai edellisenä päivänä käytiin mammalla katsomassa onko kaikki valmista joulun viettoon ja saihan sitä vähän kuusen koristelussakin auttaa. Edellisellä viikolla kun yleensä oli leivottu mamman kanssa ne possupiparit ja tontut laitettu ikkunoihin ja matot vaihdettu joulumattoihin. Mutta millainen se joulu onkaan nyt kun ei enää mamman kanssa sitä valmistella yhdessä. Nykyään laitan jo hyvissä ajoin joulukuun alussa pikkuhiljaa joulun koristeita joka paikkaan, vaihdan jouluverhoja ja mattoja. Mutta esimerkiksi tänä vuonna on minulla vielä kokonaan tekemättä piparkakku taikina, no jos illalla tekisi ja sitten huomenna leipoisi. Jouluruuat haluan tehdä itse paitsi en imellettyä perunalaatikkoa, mutta nekin teen vasta aattona ja aatonaattona teen joulusiivouksen. Joululauluja olen kuunnellut jo koko joulukuun. Mutta mitkä ne on ne jutut mistä se joulu nykyään koostuu, se mitä eniten odotan. Pienenä odotin aina sitä hetkeä kun mamma pyytää että luen jouluevankeliumin. No joo enhän mä sitä lapsena tunnustanut et mä odotin sitä hetkeä ja aina oli ekaks sanottava no en mä haluu, lukeeko joku muu?. Mutta salaa aina toivoin ettei kukaan halua lukea, jotta minä saan sen kunnian siitä. Ja no eihän useinkaan niitä vapaaehtoisia ollut siihen. Nykyään luen senkin vain itsekseni, koska ei kukaan ole pyytämässä sitä lukemaan, enkä viitsi sanoa, että nyt luetaan. Joulurauhanjulistus on aina kuunneltava muuten joulu ei tunnu joululta, eikä pysty rauhoittumaan. Ja onhan se joulupukin kuumalinjakin vielä sellainen, että on mukavaa kun telkku on auki ja kuulee ääniä ohjelmasta siitä sen aaton tunnistaa. Nykyään siis minun jouluuni kuuluu jouluruokien tekeminen ja joulupöydän kattaus ja jälkiruuan tekeminen. Sitten ollaan vaan ja käydään miehen mammalla ja pappalla kahvilla. Yöllä ollaan käyty minun mamman ja pappan haudalla viemässä kynttilä ja joulutähti. Sitten ollaankin kahdestaan oltu kotona ja aukaistu paketteja, yleensä niitä on vaikka ei ollakkaan niin toivottu, että jotain saatais. Mutta hyvin rauhallinen ja ihan erilainen joulu meillä on kuin silloin lapsuudessa.
Muut asiat joita olen pohtinut.
Liittyvätkin sitten vaikka mihin. Tuo työn aloittaminen tammikuussa alkaa jo pikku hiljaa salakavalasti jännittämään ja sitten mietin, onko kaikki mitä siihen aloittamiseen tarvitaan valmiina. Vai vieläkö jotakin tarvitsee ennen tehdä. On ihan erilaista aloittaa nyt työt kuin ennen. Ennen olen mennyt valmiiseen paikkaan jossa kerrotaan että nämä ja nämä tehdään näin. Mutta nyt minun tarvitsee luoda se työpaikka kotiin ja tehdä kaikki rutiinit ja päätökset itse. Olenko valmis siihen?!? Luulen niin ainakin, että olisin. Kyllähän se varmasti vie aikaa ennen kuin se rutiini tulee. Ja niin paljon rutiinia en koskaan halua, että kaikki tehtäis päivästä päivään ja vuodesta vuoteen saman kaavan mukaan. Pois se minusta. Jos niin tapahtuu toivon, että joku huomauttais asiasta.
Neljä yötä enää jouluun. Pitäis varmaan mennä siis tekeen se piparitaikina valmiiks ja sitten ulos pihahommiin. Siellä on tänäänkin satanut lunta, ihanaa!
Tulipas tästä oikein kunnon vuodatus postaus ja sekava. No jos vaikka sais räpsittyä sillä uudella kameralla kuvia ja sais ne viel koneelle niin, että sais niitä tännekkin niin olis kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti