Ada tuossa aloitti yhtenä kauniina päivänä raapimaan joka kerta vessan ovea kun mä sinne menin. Halusi tulla lavuaaria tutkimaan. Aluksi tutkaili ja lähti pois. Sitten siirryttiin tutkailemaan avointa hanaa. Kunnes hän alkoi juomaan siitä. Nyt hänen tarvii aina päästä juomaan vessan hanasta kun sinne menen. Välillä ei enää riitä pelkkä kielellä lipominen vaan pitää laittaa vettä tassuun ja nuolla se siitä. Eikä haittaa yhtään jos naama ja poski tulee märäksi, kunhan hän saa juoda suoraan hanasta. Mutta luojan kiitos, ei ole vielä tajunnut, että keittiössäkin sijaitsee hana. Koska mä en halua et mun kissa juo keittiössä, koska mun mielestä se ei ole ollenkaan soveliasta. Eikä myöskään keittiön pöydillä hyppiminen. Tosin kun ei ole kotona, en tiiä kuinka paljon keittiön pöydillä hyppivät. Kerran on ainakin tämä neiti jäänyt kiinni. Olin juuri tehnyt kakkupohjan ja jätin sen leivinliinojen alle hyvin peitettynä jäähtymään. Niin, että liina oli kakkupohjan alla ja ei yhtään rakoa missään. Mutta kas kummaa kun ole 15 minuuttia poissa kotoa ja tulen kotiin oli joku repinyt leivinliinan lattialle ja kakusta varastettu pala. Ja kas kummaa Ada ei uskaltautunut näyttäytyä mulle hetkeen. Oli hyvin vaikea tietää syyllinen. Joo eli meillä ei kakkupohjat jää ilman valvontaa enää missään olosuhteessa, nimittäin tää kakkupohja on suuri himon aihe Adalle. Miten se kissa voi sellastakin himoita ja syö muuten kiireen vilkkaan jo jossain näkee kakkupohjan palasenkin. Mut sitten kun annetaan jotain kinkkua ja lihaa niin ei sitten kelpaa mitenkään päin. Niin aina vaan ei ymmärrä noita kissoja.
Kuva ei anna niin kaunista kuvaa tästä tapahtumasta, pitäis mielummin kuvata video pätkä niin olis kivempi, mut nyt tää kuva saa kelvata. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti