Niin kumpa kaikki asiat olisivatkin niin helppoja. Olisiko tässä elämässä sitten niin mukavaa elää vai olisiko kenties mukavempaa kuin nyt. Olisi vaan niin mukavaa kun tietyt asiat olisivat helpompia. Miksei yli viisitoista vuotta huonosti toteuttavia ratkaisuja olisi nyt helppo muuttaa niin että tekisin aina oikein tai ainakin lähes useimmiten. Miksei muillakin olisi helpompi ymmärtää, miksi olen yhtäkkiä tehnyt suuria muutoksia enkä voi elää niin kuin ennen elin. Toki teillä jotka ettette minua kokonaan tunne, ette edes huomaa mitään eroa missään, mutta ne jotka lähemmin tuntevat huomaavat kenties. Ihmettelevät miten en voi enää, kun olen ennenkin voinut. No aina kaikki asiat ei vaan mene niin kuin ennen ja nyt olen yrittänyt parantaa huonot tavat paremmiksi. Aikaa se vie mutta pikkuhiljaa ehkä onnistun. Olen nyt jo vähän onnistunut! Mutta en niin paljon kuin olisin halunnut. Vaadin itseltäni aina ihan liikaa ja tahdon aina kaiken heti ja nyt. Keneltäkään en tahdo sääliä enkä muutakaan. Enkä aiheesta julkisesti tai suoraan kenenkään kanssa puhua. Nytkin siis kierrän asiaa kaeumpaa, joten ne jotka asiasta tietävät ymmärtävät mistä kerron, mutta ne jotka eivät tiedä niin eivät siitä sen enempää tarvitse tietää. Joten multa ei tarvii tulla kyselemään asiasta enempää. Jotenkin vaan haluan johinkin purkaa asiaa joka mielessäni pyörii liikaakiin. Ja ajattelin nyt tänne jotain raapustaa, vaikka kirjoittaja en koskaan ole ollut. Jotenkin se helpottaa mieltäni ja aurinkokin alkaa paistamaan ehkä enemmän tännekkin. :)
Voimia teille kaikille! :)
3 kommenttia:
Tsemppiä sisko! <3
Sulla on tullut taas niin paljon postauksia. Voimia rakas Laura. <3 Jos tässä viitataan siihen josta jotain tiedän niin mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut ja niin kliseeltä ja turhalta kuin se kuulostaakin niin kaikki kääntyy vielä parhain päin.
Juu kyllä sä tiiät mistä on kyse. Ja tiiän et tuo klisee kyllä toimii tässä, mutta usko meinaa silti loppua välillä kesken. Ja tuon miespuoleisen hermot, kun se saa kuulla mun valitusta päivittäin kun kaikki ei oo menny niinku mä oisin toivonut. Pitkä matka on vielä edessä ennen kuin kaikki on tasapainossa, mutta pikkuhiljaa. Oon vaan miettiny et miks pitikin niin kauan olla kuin mulla ei olis mitään ja antaa vaan kaiken mennä vähän sinne päin. Mut onneks mä oon nyt saanut motivaation kohdilleen ja mä joko käyn siellä turussa kerran tai kaks kuussa ja jos en tuu käymään niin soittelen, joten repsahdusta ei toivon mukaan pääse käymään.
kiitos kun oot hengessä mukana <3
Lähetä kommentti